Keppihevosta kiusaaminen

Voin sanoa omien kokemuksieni perusteella, että kiusaaminen on ehkä ärsyttävin asia mitä maa päällään kantaa. Mua on kiusattu melkein koko ala-asteen ajan syystä joka ei ole vieläkään auennut mulle. Kun pääsin seiskalle, kaikki oli paremmin vaikka paras kaveri joutui eri luokalle, silti en jäänyt yksin. 

Kuitenkin keväällä sairastuin keuhkokuumeeseen ja olin pitkän tovin pois koulusta. Yhtenä päivänä järkytyksekseni huomasin, että enemmän tai vähemmän hyvä kaverini oli löytänyt keppihevos youtube tilini ja jakanut sen tottakai facebookissa seinälleni. Helvetti oli päässyt irti. 

Toinen 'kaverini' julkaisi seinälläni päivityksen, jossa luki 'kiva heppatalli' ja voitte uskoa, että 13- vuotiaan tytön joka oli kiusattu jo koko ala-asteen, elämä romahti silmiensä edessä. Tervehdyin keuhkokuumeesta ja oli aika palata kouluun. Se oli hirveetä. Mua suoraan sanottuna pelotti mennä sinne. 

Kävelin pihaan näin kaverini kukaan ei sanonut mitään keppihevos harrastuksestani ja se oli tosi ahdistavaa. Ruokalassa sitten eräs ystävistäni kysyi 'oletko käynyt facebookissa?'. Vastasin kyllä. Ja suuri epätoivo valtasi mieleni - kaikki tiesivät. Asia kuitenkin ingoorattiin kavereideni keskuudessa, mutta tiesin ettei se jäisi siihen.

Käytävillä ja koulun pihalla huudeltiin 'mitäs Murumilla?!'. Joka ei sinänsä ollut kiusaamista, tai no.. Kyllä se oli. Sen kuullessani teki mieli vajota maan alle. Näin jälkikäteen se ei edes kuulosta pahalta, mutta silloin se oli ihan hirveää. Ysiluokalla en enää joutunut kuulemaan mitään harrastuksestani. 

Päätin, että en aijo lopettaa keppihevosharrastustani vain koska joidenkin idioottien mielestä se on noloa ja vastenmielistä. Päätin, että saan ratsastaa keppihevosilla niin kauan kuin itse haluan ja jaksan. Tää päätös on kantanut tänne asti. Jos joku mun vanha luokkalainen nyt lukee tätä, olisin kiitollinen jos vähän miettisit mitä itse teit kun minusta tuntui näin pahalta. 

Onneksi kuitenkin mulla oli oikeita kavereita jotka ei hylänny mua vain tälläisen takia. Te kaikki joita kiusataan keppihevosten takia, älkää antako kenenkään muun vaikuttaa siihen mitä haluatte harrastaa. Ulkopuoliset ei ymmärrä tän harrastuksen sisintä olemusta ja ihanuutta. Kukaan joka ei itse harrasta ei voi tietää miten monipuolinen ja mahtava harrastus on kyseessä. Keppihevosilla ei ole ikärajaa, ei nyt - eikä ikinä.

Keppihevoset on mulle enemmän kuin pelkkä harrastus. Vaikka hevoset onkin vain kangasta ja vanua kepin päässä, niihin kiintyy kuin oikeisiin hevosiin. Niiden kanssa koetaan, kisataan, rikotaan ennätyksiä.. Aika klise, mutta rakkaudesta lajiin.

En ole ikinä ennen kertonut missään näin tarkasti kokemuksiani kiusaamisesta, mutta ehkä nyt oli jo aikakin. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta, en kertaan! :)